Ratsastushistoriani

Joku toivoi tällaista postausta, joten katsotaan mitä saan kehiteltyä. Ihan alkuajoilta ei ole kuvia ollenkaan, mutta laitan mitä löytyy.

Olen ollut ihan pieni, kun olen käynyt ensimmäisen kerran tallilla muuten vain. Äiti ratsasti ennen paljon ja joskus olin hänen mukana tallilla. Itse en muista niistä oikeastaan mitään, mutta siellä varmaan on hevoskärpänen puraissut ;) Lisäksi serkuillani oli hevosia, joten heidän innoittamana lähdin käymään ratsastustunneilla.

Palosaaressa Polero-hepalla

Aloitin ratsastuksen kavereiden kanssa Siikajoella Hessuntallilla muistaakseni 10-vuotiaana. En muista olinko käynyt sitä ennen hevosen selässä, luultavasti olin. Aluksi kävimme kerran viikossa puoli tuntia kestävillä talutustunneilla, ja pikkuhiljaa saimme alkaa ratsastaa itsenäisesti ja tunnin kerrallaan. Kävin tuolla tallilla noin puoli vuotta ja siellä opin ihan perusjutut: käynnin, ravin ja laukan, sekä kääntymiset ja pysähdykset yms.

Palosaaressa ensimmäisiä kertoja hyppäämässä

Jatkoin ratsastusta vähän aikaa serkuilla heidän hevosellaan, tätini opastuksella. En ehtinyt käydä siellä hirveän montaa kertaa, kun hevonen jouduttiin lopettamaan. Tämän jälkeen minulle tuli taukoa ratsasteluista vajaat puoli vuotta. Tauon aikana kysyimme kaverini kanssa, saisimmeko käydä hoitamassa eräiden tyttöjen hevosta, ja voi sitä riemua kun kerran päästiin hoitamaan. Kädet olivat kipeät kavioiden puhdistamisen jälkeen kun isolla suokilla oli niin isot kaviot :D Lisäksi kävin talutusratsastuksessa ja sen jälkeen tuli taas hinku hevosen selkään.

Vihdoin aloitin taas tunnit kerran viikkoon Palosaaren ratsutilalla. Siellä aloitin taas aika alusta ratsastamisen, sain kuitenkin heti ratsastaa ilman talutusta. Oikeastaan oli ihan hyvä aloittaa alusta, sillä moni asia oli jo ehtinyt unohtua. Siellä opin todella perusteellisesti kaikki asiat, sekä pääsin ensimmäistä kertaa hyppäämään. Olen aina ollut sellainen, joka tykkää vähän haasteellisemmista hevosista, joten Palosaaressa sain pikkuisen jukuripääponin ja tipuinkin sen selästä ensimmäistä kertaa. Lisäksi se ei meinannut kulkea yhtään sinne minne piti, vaan yritti aina portille. Silti halusin saman ponin vielä uudestaankin.

Palosaaressa

Olin käynyt Palosaaressa noin vuoden, kun alettiin puhua oman ponin ostosta. Meillä oli kotona ponille sopivan kokoinen aitta, josta sai tehtyä hevostallin. Ratsastuksenopettajan kautta meille löytyi shetlanninponi Pekka. Se oli Palosaaressa sen aikaa, että saatiin oma talli ja tarha valmiiksi. Pian ostettiin Pekalle kaveriksi shetlanninponi Roki ja siirtotalli, jossa oli molemmille karsinat.

Pekka Palosaaressa

Roki ja Pekka kotona

Ponit alkoi tietenkin testailemaan heti ja sehän onnistui helposti tällaiselle pikkutytölle. Esim. laukkaa en saanut nostettua millään kummallakaan. Ja ensimmäinen yhteinen ratsastusreissu pellonlaidalla ei sujunut suunnitelmien mukaisesti. Kumpikin poni päätti lähteä laukkaamaan kotiin päin ja tipuimme molemmat selästä, minä ja siskoni. Kaverini kävi ratsastamassa molemmat ponit ja sai laukat nostettua. Sen jälkeen laukka nousi Pekalla hyvin myös minä selässä, mutta Rokia ei saatu laukkaamaan. Niimpä meidän ratsastelut Rokin kanssa jäivät käyntiin ja raviin.

Pikkuhiljaa aloin kasvaa poneille isoksi ja päätimme vaihtaa Rokin isompaan poniin. Meille tuli ylläpitoon 20-vuotias Welsh cob ruuna Ressu. Se oli todella rauhallinen, kiltti ja osaava, sillä se oli sijoittunut aikoinaan toiseksi kouluratsastuksen SM-kilpailuissa. Ressun kanssa opettelin myös pohkeenväistöä ja laukanvaihtoja, vaikka en ollut koskaan mennyt niitä tunnilla. Kaverini vain kertoi mitä tehdä ja Ressu teki kaiken, mitä pyysi vähän huonostikin. Ratsastin edelleen joskus Pekalla, sillä muut meillä eivät oikein aina meinanneet pärjätä sille. Taisin käydä edelleen joskus Palosaaressa tunneilla ja myöhemmin kävin aika paljon vuokraamassa siellä hevosia, sekä joskus valmennuksissa.

Ressu

Meillä oli aluksi tarkoitus ostaa Ressu omaksi, mutta päätimme, että ostamme nuoremman, sillä Ressu oli jo aika vanha ja sillä ei voinut hypätä. Niimpä Ressu lähti uuteen kotiin ja ostimme Suomenhevostamma Ellun (Tähti-Gabriella). Ellu oli todella reipas ja herkkä ja Ellun tulon jälkeen opin todella paljon ratsastamaan kunnolla. Aikaisemmin varpaat sojotti sivuille, mutta jalat oli saatava oikein, sillä muuten Ellu kaahotti menemään, eikä sitä saanut rauhoittumaan muuten kuin alkamalla ratsastaa kunnolla istuntaa käyttäen. Alkuaikoina meillä oli vähän vaikeaa Ellun kanssa, mikä on ollut hyvä asia, sillä opin silloin todella paljon. Helpomman hevosen kanssa en olisi varmasti niin paljoa oppinut.

Ellu alkuaikoina

Kun Pekka alkoi käydä kaikille pieneksi, sille löytyi ostaja ennen kuin olimme edes päättäneet myydä sitä. Samalla aloimme etsiä isompaa hevosta. Pian sellainen löytyikin. Pekka lähti uuteen kotiin, ja seuraavana yönä saapui uusi iso hevonen, Fiero. Fieron kanssa meillä ei aluksi ollut oikeastaan mitään ongelmia. Myöhemmin niitä on tullut kengitysvirheen ja satulaongelmien myötä, mutta nekin alkaa olla jo takana päin :)

Keväällä päätimme laittaa molemmat hevoset pois ja Ellu löysi puskaradion kautta hyvän kodin. Fiero ontui kuitenkin kengitysvirheen takia ja sitä ei voinut laittaa myyntiin. Ilmoituksen laittaminen siirtyi ja siirtyi ja Fiero ontui välillä taas, joten senkään takia sitä ei voinut laittaa myyntiin vieläkään. Pikkuhiljaa iskä alkoi tottua ajatukseen, että Fiero pysyy meillä ja ei myynnistä ole puhuttukkaan pitkään aikaan. Toivotaan, että ei ihan heti joudutakaan myymään. Jossain vaiheessa se saattaa kuitenkin olla edessä, kun lähden muualle opiskelemaan, mutta sitä murehditaan sitten!

Tässä oli aika pitkästi selitettynä minun ratsastushistoriani, toivottavasti joku jaksoi lukea. Kertokaahan jos luitte! Ja lisäksi, kiinnostaako ketään kuvapostaus Pekasta, Rokista ja Ressusta tai hauskoja kuvia ja epäonnistumisia?